Kauan aikaa sitten annoit hänelle huoneesi avaimen,
Yksinäisyyteesi päästit sisään uuden ihmisen,
Hän kanssas kantoi kaksoisvuoteen yksiöösi sisään,
Kaiken annoit rakkaudelle mut saitko siltä mitään.
Nyt hän vain nousi uuteen junaan sanomatta sanaakaan,
Hän antoi sulle avaimensa ja vaihtoi uuteen paikkaan,
Et ymmärtänyt häntä, hän ei katsonut edes silmiin,
Vasta aamulla heräsit todellisuuteen jota pelkäsit aina niin.
Chr.
Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,
Joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin,
Nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa että laiva saapuu
Ja sirpaleet pois kuljettaa
Nyt piirrät jäljet rakkaudestas naistenhuoneen seinään,
Nyt vain elät maailmaa, jota kukaan toinen ei nää,
Nyt kukaan ei sua tajuu, et osaa enää katsoa silmiin,
Moni tahtois silti sua koskettaa, moni tahtois sut herättää henkiin
Chr.
Chr.