Joka päivä otan uuden askeleen
Monet jäljet hukkuu maailman melskeeseen
Ehkä jotain silti jää, vaikka päivät häviää
Ja säilyy yhtä kauan kuin tarinat nää
Ja kun anteeksi en anna itselleen
Eikä murheet aina mahdu sydämeen
Niin ne yksi kerrallaan, on pakko päästää maailmaan
Ehkä tyhjyyden ne jossain karkoittaa?
Vaikka polkuni mun on
Usein raskas, valoton
Et koskaan sitä silmistäni nää
Sillä laulujen tie
Minut kauaksi vie
Ja sen ilon koitan säilyttää
Kerro minne silloin pakenen
Kun suljettu on portti jokainen
Vain pohja pullon muuttumaan
Hanttikortit valttiin saan
Käsi kestä ei vain päivään seuraavaan
Kun anteeksi ei anna itselleen
Eikä murheet enää mahdu sydämeen
Minä kerron tarinaa, en kai osaa muutakaan
Ja vain silloin, sen pystyn unohtamaan