Hukun

S hymyilet ja kysyt kuinka voin,
kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa.
No mit tss kaikki toimii, ei syyt valittaa,
kyll teilt nilt poimii sielun kodikseen, aina muiston muutaman
sua m usein mietin, sua tietenkin.
Ei oo oikeen syyt unohtaa,
mehn oltiin rakastavaiset, mit sit katumaan,
vhn liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot,
kun s puhuit vryyksist maailman.
Ja kun m nn sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun m hukun.
S koitit olla mulle aikuinen,
jrjen ni oljen korsi viimeinen.
Mut m torjuin pelastuksen, ihan niin kuin vielkin,
mut m tajuun ajatuksen, tapas sun olla ihminen.
Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot,
kun s puhuit vryyksist maailman.
Ja kun m nn sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun m hukun.
Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot,
kun s puhuit vryyksist maailman.
Ja kun m nn sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun m hukun.
M hukun,
taas silmiisi sun m hukun.