Joskus kun tuntuu et ainoa lohtu
On kaupunki jossa mä syntynyt oon
Nä kivetyt kadut ja korkeat sillat
Nä kalliot joilta näkee meren taa
Mä kävelen luo puistojen vakavien patsaiden
Joilta löytyy aina aikaa mua kuunnella
Mä kävelen vaan läpi kaupungin
Mä kävelen vaan läpi Helsingin
Mä kävelen vaan en katso taakseni
Kunnes talttuneet ovat murheeni
Mä kävelen vaan kunnes tunnen maan
Jäähtyneen jalkojen alla
Kunnes tunnen varjojen väistyneen
Joskus kun tuntuu et ainoa lohtu
On kaupunki jossa mä syntynyt oon
Nä vanhojen talojen sään piiskaamat katot
Nä torit joiden hälinään voin piiloutua
Mä kävelen kuunnellen lokkien kirkunaa
Kallioille joilta näkee kauas meren taa
Mä kävelen vaan läpi kaupungin
Mä kävelen vaan läpi Helsingin
Mä kävelen vaan en katso taakseni
Kunnes talttuneet ovat murheeni
Mä kävelen vaan kunnes tunnen maan
Jäähtyneen jalkojen alla
Kunnes tunnen varjojen väistyneen
Mä kävelen vaan
Mä kävelen vaan
Mä kävelen vaan
Mä kävelen vaan läpi Helsingin
Joskus kun tuntuu et ainoa lohtu
On kaupunki jossa mä syntynyt oon...